Työnohjausvaellus Kuusamon luonnossa
09.07.2021 08:12
Työnohjausvaellus Kuusamon luonnossa ei olisi voinut tulla parempaan kohtaan! Takana on ollut hyvin poikkeuksellinen vuosi. Omana elinaikanani näin merkittävää, koko yhteiskuntaan ja globaalistikin vaikuttavaa poikkeustilannetta ei ole ollut.
Tämä on ollut myös erikoinen vuosi ammatillisesti. Tavallisesti asiakkaiden elämäntilanteita tulee havainnoitua ja jäsenneltyä ulkopuolisen ammattilaisen silmin. Tämä mahdollistaa tilanteisiin ja tunteisiin sopivan etäisyyden ottamisen, läsnäolon, kuuntelun, tilan antamisen ja mahdollisesti uusien näkökulmien tarjoamisen. Nyt olen elänyt myös itse tässä poikkeustilanteessa ja omatkin tunnetilat ovat vaihdelleet vuoden aikana paljon. Välillä olen pystynyt irrottautumaan koronasta ja työstä paremmin, välillä huonommin.
Välillä on saanut todella käyttää luovuutta myös oman hyvinvoinnin elementtien löytämiseen, kun palautumisen ja työstä irrottautumisen keinoja ei ole ollut samalla tavalla käytettävissä. On joutunut tarkkaan rajaamaan läheistenkin ihmisten tapaamista – halaamisesta puhumattakaan. Myös kulttuuria, ryhmäliikuntaa ja monia erilaisia tapahtumia on joutunut jättämään arjesta pois. Asioita, jotka tavallisesti auttavat palautumaan ja antavat voimavaroja.
Vaikka tämän hyvin kummallisen vuoden jälkeen koinkin olevani edelleen hyvässä tasapainossa, odotin kyllä koko kevään innolla viikon työnohjausvaellusta Kuusamossa. Kun kuulin, että tällaista järjestetään, tajusin heti tämän olevan juuri se mitä tarvitsen. Työnohjausvaellus Kuusamon luonnossa toteutui kuusi päiväisenä touko-kesäkuun vaihteessa. Juuri, kun luonto alkoi puhkeamaan kesään.
Tässä blogiartikkelissa kerron työnohjausvaelluksesta sekä omakohtaisesta kokemuksesta työhyvinvoinnin, työnohjauksen ja luonnon tärkeydestä osana palautumista ja arjesta irrottautumista. Artikkelissa käyn myös läpi kaikki neljä vaelluskohdettamme, joihin kaikkiin voin lämpimästi suositella tutustumaan myös paikan päällä!
Työnohjausvaellus Kuusamon luonnossa
Työnohjausvaelluksen järjesti Kivitasku-hiking. Oppaamme viikon aikana oli Kivitasku-hikingin perustaja, työterveyshuollon erikoislääkäri, erä- ja luonto-opas Maarit Lindström. Mukana Kivitasku-hikingista oli myös erikoishammasteknikko Kari Hiltunen. Työnohjaajana toimi työterveyspsykologi, psykoterapeutti, työnohjaaja Anneli Sormunen (Emotia Oy). Tämä oli aivan uskomaton porukka ja voin lämpimästi suositella Kivitasku-hikingin ja Emotian palveluita. Erittäin kiitollinen olen myös koko työnohjausvaellus-porukallemme, johon sain tutustua viikon aikana työnohjauksissa, vaelluksilla, ruokaillessa, saunoessa ja monissa muissa hienoissa hetkissä.
Työnohjausviikko alkoi konkreettisella siirtymällä autokyydissä Helsingistä Kuusamoon.
Sunnuntaina herätys klo 5.15 ja lähtö klo 6.00. Meitä matkasi neljä vaeltajaa yhteisellä autokyydillä. Päivänmittaisella automatkalla tutustuimme toisiimme. Automme sisäinen huumorikin alkoi rakentumaan ajomatkan aikana ja se vain vahvistui pitkin viikkoa.
Työnohjausporukasta joitain olin tavannut aiemmin työn merkeissä, mutta suurinta osaa en ollut tavannut entuudestaan lainkaan. Lähtökohtaisesti olin luottavaisin mielin, että meillä tulee olemaan hyvä ja turvallinen porukka. Tämä ajatus vahvistui ihan järjestäen pitkin viikkoa. Oli hienoa tehdä tätä matkaa yhdessä ja juuri tällä porukalla.
Etukäteen olimme saaneet viikon ohjelman, jossa oli kerrottu vaelluskohteemme, työnohjausten aikataulu ja muu oheistoiminta. En ollut aiemmin käynyt näissä maisemissa, joten minulle kaikki oli aivan uutta. Kaipuu luontoon oli kasvanut kevään mittaan sen verran korkealle, että odotin erityisesti vaelluskohteisiin pääsyä ja mahdollisuutta olla koko viikko luonnon äärellä. Odotukset luonnon osalta täyttyivät moninkertaisesti ja tätä kirjoittaessani on jo aika ikävä Kuusamon luontoa.
Työnohjausta luonnon äärellä
Työnohjausta meillä oli neljänä aamupäivänä ja niissä oli mahdollisuus sopivalla tavalla vahvistaa omaa ammatillista kehittymistä, saada uusia näkökulmia omiin pohdintoihin ja jakaa kokemuksia vaikeistakin ammatillisista tilanteista.
Psykologeilla on itsestään selvää saada yksilö- tai ryhmätyönohjausta. Se kuuluu vahvasti psykologien ammattietiikkaan, ammatilliseen kehittymiseen, itsetuntemuksen lisääntymiseen ja työhyvinvoinnin ylläpitämiseen. Työnohjauksessa on mahdollisuus reflektoida omaa työtään, työnteon tapojaan ja haastavia tilanteita.
Itsekin olen kevään aikana toteuttanut useita työnohjauksia asiantuntijoiden, esihenkilöiden, johtajien ja tiimien kanssa. Työnohjaajana toimiminen on itselle antoisaa ja on mahtava huomata asiakkaiden voimaantuvan, saavan uutta näkökulmaa tilanteisiinsa, löytävän juuri itselle sopivia keinoja hallita työtä tai uudenlaista tapaa suhtautua työn kuormitustekijöihin.
Tarjoamistani työnohjauspalveluista annan mielelläni lisätietoa. Syksylle on vielä hyvin vapaita aikoja tarjolla. Toteutus onnistuu etäyhteyksillä minne päin tahansa ja Helsingin alueella tapaamiset on mahdollista toteuttaa myös luonnon äärellä. Laita viestiä ja kerron lisää!
Työnohjattavana olemisen ihanuus
Työntäyteisen kevään jälkeen oli ihanaa olla itse työnohjattavana. Ei tarvinnut itse huolehtia mistään. Sai olla ilman fasilitoijan roolia. Turvallisessa ryhmässä oli mahdollisuus jakaa omia henkilökohtaisiakin asioita, kuulla toisten kokemuksia sekä saada uusia näkökulmia ammatillisuuteen ja yrittäjyyteen.
Anneli oli loistava työnohjaaja. Hän antoi tilan ja rajasi kaikille yhtä paljon aikaa oman asian käsittelyyn. Kaikilla oli tilaa tuoda omaa pohdintaa yhteiseen keskusteluun. Oli mukava tuoda omaa tarinaa esiin ja saada siihen erilaisia näkökulmia ja ajatuksia. Paitsi työnohjauksessa, myös sen jälkeen muissa yhteyksissä. Oli myös ihana kuulla muiden tarinoida. Viikkoon mahtui monenlaista kokemusta ja jokaisen kokemus herätti aina myös itsessä ajatuksia ja pohdintoja. Muiden kokemukset resonoivat vahvasti myös itsessä.
Työnohjauksessa oli hienoa sen toteutuminen keskellä metsää. Luontoa kuunnellen ja katsellen. Oma ajatuskin sai vapaammin liikkua luonnon äärellä. OIi tervetullutta vaihtelua olla työnohjauksessa muualla kuin sisätiloissa tai etäyhteyksillä.
Tärkeänä elementtinä työnohjauksissa ja koko viikon aikana oli kollegiaalisuus. Viikon aikana tuli tunne, ettei ole asioiden kanssa yksin. Yhteenkuuluvuus ihanien ihmisten kanssa, joilla on tarttumapintaa samankaltaisiin työn kuormitus- ja voimavaratekijöihin kuin itsellänikin on. Vaikka monella kollegalla oli samankaltaisia kokemuksia kuin itsellä, oli tilaa myös erilaisuudelle. Jokainen sai olla porukassa omalla persoonallaan ja omalla tavallaan.
Yhteinen jakaminen jatkui sopivalla tavalla varsinaisten työnohjaustapaamisten ulkopuolellakin. Viikon aikana porukkamme hitsautui yhteen ja lämmöllä muistelen kohtaamisia kaikkien kanssa.
Itselleni viikon aikana vahvistui käsitys työni merkitykselliyydestä. Ja haluan pitää siitä jatkossakin kiinni. Se mahdollistuu tekemällä työtä omien vahvuuksien pohjalta ja itselle luontevimmalla tavalla.
Kuusamon voimaannuttavat luontokohteet
Kaikista eniten odotin sitä ihanaa luontoa, jota Kuusamo-Rukan alueella oli. Kevään kuormittavimpina ajanjaksoina vaelsin sieluni silmin pitkin pohjoisemman Suomemme tuntureita ja soita. En ollut missään niissä paikoissa aiemmin ollut, kaikki olivat erilaisia ja mahtavia omalla tavallaan. Varmasti ainakin joihinkin niistä tulee vielä palattua uudelleen omalla ajalla. Tai miksei uudella työnohjausvaelluksella!
Vaelluskohteemme olen pyrkinyt painamaan mieleeni kaikin aistein, jotta voin matkata niihin mielikuvissani syksyn pimeinä iltoina. Kokemaani on mahdotonta pukea sanoiksi tähän tekstiin tai saada ikuistettua näihin kuviin. Jos sinulle tulee mahdollisuus, voin lämpimästi suositella kaikkia vaelluskohteitamme, jotka seuraavaksi käyn läpi.
Luonnon vaikutuksista mielen hyvinvointiin on kerrottu monissa hyvissä lähteissä. Voin lämpimästi suositella kuunneltavaksi esim. Psykopodiaa-podcastin jaksoa: Mielen hyvinvointia luonnosta.
Riisitunturi
Riisitunturin kansallispuisto oli ensimmäisen päivämme vaelluskohde.
Alunperin oli tarkoitus kiertää reilun neljän kilometrin lenkki (Riisin rääpäsy), mutta innokkaat vaeltajat päätyivätkin kävelemään kävelemään Riisin rietas -rengasreitin. Matkaa päivän vaelluksellemme tuli yli 12 kilometriä. Jokainen metri oli sen arvoinen!
Riisitunturilla pääsimme heti maisemiin, joita kotikaupungissani Helsingissä ei todellakaan ole. Matkan varrella oli vaihtelevaa tunturi- ja suomaastoa. Lisäksi tutustuimme harvinaisiin rinnesoihin.
Riisitunturilla, kuten muissakin kohteissamme, oli naavaa ja kirkkaita puroja. Puroista pystyi helposti täyttämään vesipulloja, minkä vuoksi vettä ei niin paljon tarvinnut kantaa mukana. Raikasta ilmaa oli helppo hengittää. Nämä kaikki kertoivat paljon luonnon puhtaudesta.
Riisitunturin vaelluksen tähtihetket olivat näkymä huipulta ja kuvassa näkyvä Ikkunalampi. Tähän paikkaan tulen palaamaan jatkossakin usein mielikuvissa – ja toivottavasti vielä uudestaan ihan paikan päälläkin. Riisitunturilla karu luonto yhdistettynä kesän puhkeamiseen oli voimaannuttavaa ja rauhoittavaa. Ihan sama mihin suuntaan katsoi, niin huomasi olevansa kaukana Helsingistä ja arjesta.
Kiutaköngäs
Toisen päivän vaelluskohteemme oli Hiiden hurmos ja Kiutaköngäs. Näiden alkupisteenä toimi Oulangan luontokeskus.
Osa vaellusporukasta teki suunnitellun kierroksen eli viiden kilometrin mittaisen lenkin (Hiiden hurmos). Mitä lie kapinaa meissä työterveyspsykologeissa onkaan, mutta osa kaipasi taas hieman pidempää lenkkiä. Minä ja muutama muu kiersimmekin vähän pidemmän lenkin (Konkaan keinu, 8 km). Säät suosivat meitä joka päivä, joten shortsikeleissä ja ilman sääskiä oli helppo tehdä vähän piempiäkin kävelylenkkejä.
Tämäkin vaelluskohde oli uskomaton ja täynnä mahtavia maisemia. Hyvällä tavalla erilaista maastoa kuin Riisitunturilla. Matkan varrella oli soita ja pitkospuita erilaisissa maisemissa kuin mihin olen Etelä-Suomessa tottunut.
Kohteen päänähtävyys oli Kiutaköngäs eli aivan uskomattoman mahtava koskimaisema! Sen äärellä olisin voinut viettää aikaa vaikka kuinka paljon.
Vesi elementtinä on yksi lempiasioistani luonnossa. Veden voima on uskomaton. Toisessa hetkessä vesi taas voi olla aivan tyyni ja liikkumaton. Veden voima ja muuttuva olomuoto on jotain sellaista, joka voimaannuttaa itseänikin. Pysäyttää tähän hetkeen. Luo toivoa ja antaa mahdollisuuksia.
Pieni Karhunkierros
Pieni Karhunkierros oli kolmas vaelluskohteemme.
Ei mikään ihme, että tämä noin 12 kilometrin rengasreitti on yksi Suomen suosituimmista päiväretkikohteista.
Meillä oli onneksi loistava ajankohta. Koko viikon oli loistava kesään puhkeava sää. Sääskiä ei juuri lainkaan. Eikä ihmisiä ollut tälläkään reitillä paljoakaan.
Koko matka oli täynnä mitä mahtavampia luontokohteita. Reitti kulki pitkin joenvarsia, joiden varrella oli uskomattomia koskia. Välillä vesi oli taas aivan tyyni ja rauhallinen. Vettä rakastavana tämä oli itselleni aivan uskomaton vaelluskokemus.
Reitillä oli myös harjuja ja metsiä. Korkeuserot mahdollistivat kauniit maisemat ylhäältä käsin.
Helteisen sään vilvoittavin hetki oli, kun kävin taukopaikalla pulahtamassa. Pyöreälammella oli ajankohtaan nähden yllättävän lämmintä vettä.
Pienen Karhunkierroksen varrella olisi ollut mahdollisuus koskimelontaan, jota yksi porukka näyttikin tekevän. Tähän kokonaisuuteen se ei meille olisi mahtunut eikä oikein sopinutkaan, mutta tekisi mieli myöhemmin palata tänne koskimelontaakin kokeilemaan. Hieman jäi kiehtomaan myös ajatus siitä, että joskus vielä vaeltaisin Karhunkierroksen kokonaan. Sitä ennen pitäisi kyllä harjoitella yön yli vaelluksia vähän lyhyemmillä ja helpommilla reiteillä.
Iivaara
Iivaara oli viimeinen vaelluskohteemme. Kävelimme kahdeksan kilometrin rengasreitin (Iirinki). Myös tällä reitillä oli erilaisia ja uskomattomia paikkoja, joita parhaani mukaan pyrin painamaan mielen muistiarkistoihini.
Yksi kohokohdista oli Iivaaran huippu, joka on 470 metriä merenpinnan yläpuolella. Siellä on otettu myös artikkelin ryhmäkuva. Jälleen kerran tämä paikka todisti, kuinka paljon järviä ja lampia Suomessa onkaan. Ja kuinka paljon metsää meillä on. Ja kuinka tärkeää on näistä pitää huolta!
Iijoen alkupiste on jäänyt yhtenä voimakkaimmista kokemuksista viikon ajalta.
Kun Kiutakönkäällä minua kiehtoi veden pauhaava voima kosken muodossa, niin Iijoen alkupiste oli taas jotain aivan muuta. Täällä veden raikkaus ja puhtaus oli jotain vielä enemmän kuin missään aiemmissa kohteissa viikon aikana. Parasta juomavettä koko reissulla. Ehkä parasta mitä olen ikinä juonut!
Veden elvyttävää voimaa piti kokeilla myös kävellen. Vesi oli ilmeisesti yhtä viileää kuin avannossa, joten kovin pitkiä aikoja kerrallaan en pystynyt vedessä olemaan. Mutta tekipä hyvää viikon vaelluksessa voipuneille jaloille!
Huolettomuus ja arjesta irrottautuminen
Luonnon, kollegiaalisuuden ja työnohjauksen lisäksi itselleni tärkeää oli huolettomuus.
Kivitasku-hiking oli rakentanut valmiin ja hyvin suunnitellun ohjelman. Itse ei tarvinnut valmistella mitään. Riitti, kun oli oikeaan aikaan oikeassa paikassa oikealla varustuksella.
Majoitus samassa paikassa viikon aikana mahdollisti helppouden tavaroiden organisoinnin kannalta. Tukikohtamme oli Oivangin lomakartano. Majoitus oli kaiken lisäksi aivan ihanassa paikassa järven rannalla. Aamu- ja ilta-aurinko paistoi rantaan ihanasti.
Iso kelohonkamökki mahdollisti sen, että saimme kaikki olla samassa rakennuksessa yötä. Ryhmäytymisen näkökulmasta olisi ollut aivan eri juttu, jos olisimme majoittuneet eri mökeissä. Jos halusi vetäytyä omaan huoneeseen omien ajatustensa kanssa, se oli mahdollista. Jos taas halusi seuraa ja juttukaveria, sitäkin oli aina saatavilla.
Majoituksen sijainti mahdollisti halukkaille aamu- ja iltauinnit. Saunaankin pääsi halutesaan joka ilta. Myös ateriat olivat aivan loistavat. Jäin kaipaamaan valmista ja monipuolista aamupalaa, jolla saimme joka aamu päivämme aloittaa. Aterioinnin lomassa lomakartanon isäntä kertoi lähiseudusta mielenkiintoisia yksityiskohtia.
Kokonaisuudessaan tämä työnohjausvaellus Kuusamon luonnossa oli mitä mahtavin kokemus. Luonnon elvyttävä vaikutus teki hyvää. Ja jälleen kerran huomasin, kuinka paljon luonto minulle merkitsee. Akkujen latailu ja luova ajattelu tapahtuu parhaimmillaan luonnon äärellä.
Ajatus saa tulla ja mennä. On tilaa ajatella ja olla.
Puhdas luonto ja raikas ilma mahdollistivat hengittämisen helppouden.
Luontokokemuksia haluan jatkossakin mahdollistaa itselleni osana arkea ja pidemmillä vapailla. Ja yhdistää sitä aiempaa enemmän osaksi tekemääni työtä asiakkaideni kanssa.
Tarkoitus on jalostaa viikon aikana syntyneitä ideoita luonnon yhdistämisestä yksilöiden ja ryhmien kanssa työskentelyyn.
Lopuksi
Koronavuoden jälkeen odotin tätä viikkoa kovasti. Mielikuvissani vaeltelin tunturimaisemissa pitkin kevättä ja etenkin kuormittavimpina työviikkoina. Odotukseni täyttyivät moninkertaisesti!
Työnohjausvaellus Kuusamon luonnossa todella voimaannutti, innosti, rauhoitti ja elvytti. Luonnon äärellä oli helppo irrottautua ja palautua työarjesta. Työnohjausprosessi toimi hyvänä lisänä viikossa. Luonnossa työnohjaukselliset keskustelut inspiroivat. Sain uusia ideoita ja innostusta omaan yrittäjyyteen ja ammatilliseen kehittymiseen. Luova ajattelu sai kukoistaa näissä ihanissa Kuusamon maisemissa.
Viikon aikana on yhdistynyt monia niitä elementtejä, jotka oman (työ)hyvinvointini kannalta ovat tärkeitä: luonto, työnohjaus, kollegiaalisuus ja vertaistuki. Viikkoon on mahtunut naurua ja huumoria. Myös omien haavoittuvuuksien jakaminen luotettavassa ja voimaannuttavassa porukassa on ollut tärkeää.
Voin lämpimästi suositella vastaavaa muillekin!
-Maisa-
Ps. Tässä pitkästä aikaa ajatuksiani blogiin. Aiemmin olen kirjoittanut mm. liikunnan vaikutuksesta stressinhallintaan, päivänaikaisesta palautumisesta osana tasapainoista arkea ja tarjoamastani palvelusta Firstbeat Hyvinvointianalyysista.
Jaa artikkeli